Mellilän kunnan varhaishistoriaa
Mellilä, joka sijaitsee kolmen vanhan maakunnan, Varsinais-Suomen, Hämeen ja Satakunnan yhtymäkohdassa, oli varhaisimpina vuosisatoina syrjäinen paikkakunta. Harju- ja kangasmaastossa risteili kuitenkin tärkeitä teitä ja ratsupolkuja kuten Huovintie, jonka kohdalla on nykyään samanniminen rautatien laiturivaihde. Uuden ajan alussa Mellilä kuului Loimaan hallintopitäjän Niinijoen neljännekseen ja käsitti Mellilän, Pesänsuon ja Perälän kylät. Viimeksi mainittu jakaantui 1500-luvulla kahtia Isonperän ja Vähänperän kyliksi. Saman vuosisadan jälkipuoliskolla alueen taloluku oli yhteensä 21.
Vuosina 1651 – 80 Mellilä kuului emäpitäjänsä mukana Arvid Wittenbergille lahjoitettuun Loimaan vapaaherrakuntaan. Pesänsuon kylän Louve lahjoitettiin 1650 ratsumestari Mickel Johanssonille, ja tila nautti säterivapautta 1682 tapahtuneeseen peruutukseen asti. Ratsupalveluksen vuoksi nauttivat 1600-luvulla verovapautta Pesänsuon Mattila ja Vähänperän Tohna. Jälkimmäinen jaettiin 1807 kahtia Vanhan- ja Uuden-Tohnan tiloiksi. Isonperän kantatiloihin kuuluva Hyry halottiin 1759 Uuden-Hyryn ja Kylä-Hyryn tiloihin. Kolme vuotta myöhemmin halottiin myös Ponkkinen. Muita saman kylän vanhoja kantatiloja ovat Kärppä ja Mäki, ent. Juuse. Mellilän kylän suurimpia tiloja ovat olleet Iso-Kyröläinen, Vanhatalo, Hikka ja Ojakas. Tilojen kokonaispinta-aloihin verrattuna ovat peltoalat olleet kaikkialla pitäjässä suuret.
Kunnan asukasluku oli itsenäistymisen aikoihin vajaat kaksi tuhatta (1 966 henkeä v. 1918). Seuraavina vuosikymmeninä väkiluku kasvoi verkalleen, niin että v. 1950 päästiin jo 2 877 asukkaan määrään. Huomattavaa lisäystä merkitsi Kurkijoelta sodan aikana tullut siirtoväki, jota Mellilässä asui vuonna 1947 kaikkiaan 654 henkeä. 1950-luvulla alkoi kuitenkin väkiluvun väheneminen, joka näyttää yhä jatkuvan. Varhaisemmista taloudellisesta yrityksistä voidaan mainita 1892 perustettu turvepehkutehdas. Osuusmeijeri aloitti toimintansa 1904, osuuskassa 1914, osuuskauppa 1918 ja säästöpankki 1919. Tunnettu suomalaisuusmies ja kansansivistyksen edistäjä Antero Warelius, joka oli Loimaan kirkkoherrana 1869 – 1900, lahjoitti huomattavan summan rahastoksi Mellilän köyhien kansakoululaisten vaatettamiseen. Ensimmäisen kansakoulun paikkakunta sai 1883.
Perä eli Peränkulma, joksi Mellilää nimitettiin, on ollut Loimaan rukoushuonekuntana vuodesta 1825, mutta jo sitä ennen emäseurakunnan papit kävivät siellä pitämässä jumalapalveluksi. Turun tuomiokapituli määräsi 1805, että kirkonmenot oli pidettävä joka neljäntenä sunnuntaina. Lupa oman kirkon rakentamiseen annettiin peränkulmalaisille 1815, ja kaksi vuotta myöhemmin laskettiin kirkon perustuksen Pesänsuon kylän Ison-Sullon talon maalle. Riidat keskeyttivät työn kuitenkin tämän jälkeen useiksi vuosiksi. Keisarillisella käskykirjeellä Peränkulma velvoitettiin 1823 saattamaan kirkkonsa rakentaminen päätökseen. Työ valmistuikin 1825 torppari Saarikon toimiessa rakennusmestarina. Torni lisättiin kirkkoon vasta 1888. Louvaista ristisakaraa alkuaan koristanut kattoratsastaja on sen sijaan poistettu. Vielä 1900-luvun alussa kirkossa pidettiin jumalanpalvelus vain kerran kuukaudessa.
Perinpohjaisen korjauksen yhteydessä 1912 Mellilän kirkko tehtiin lämmitettäväksi, ja samalla hankittiin ristiinnaulittua esittävä alttaritaulu, jonka on malannut E. Lydén. Seurakunta itsenäistyi senaatin 1913 tekemällä päätöksellä ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1916.
Mellilän ryhti ja Mellilän nuorisoseura 1960 näytelmässä ”Peräkulmalla on Suvi.”
